Topelius ja tyttökoulu



Topeliuksen ja Helsingin suomalaisen tyttökoulun välinen ystävyys on todennäköisesti alkanut Kevätyhtiön juhlista. Koulun oppilaat kävivät tervehtimässä kirjailija-professoria sekä tämän 70- että 80-vuotispäivillä.

Topelius and our school


The friendship between Topelius and the Finnish Girl´s School started probably in the party of the May Society. The pupils went to pay their respect to the author - professor both in his 70th and 80th birthdays.

Laura Kolbe, Koulun 125-vuotishistoriikki:
Topelius vieraili toistuvasti sekä suomalaisessa että ruotsalaisessa tyttökoulussa ja mielsi tämän perinteen tärkeyden. Tyyni Tuulio siteeraa historiikissaan Topeliuksen Ottilia Stenbäckille tammikuussa 1888 lähettämää kirjettä: Kuinka en rakastaisikaan näitä lapsia! He juuri alituiseen nuorentavat minua, niin etten koskaan tule vanhaksi.
Topelius visited the school repeatedly and perceived the importance of this tradition. In his letter to Ottilia Stenbäck in January 1888 he wrote: " How would I not love these children! They are the reason which rejuvenate me so that I will never grow old!"

Miksi juuri Topeliuksesta tuli Helsingin suomalaisen tyttökoulun keulakuva? Karismaattisen ja omana aikanaan erittäin vaikutusvaltaisen Topeliuksen elämäntyö sopi monessa suhteessa hyvin tyttökoulun hengellis-isänmaalliseen maailmankuvaan ja naissivistyksen merkitystä korostavaan ilmapiiriin. Juuri kirjailijana ja historiantutkijana, Maamme-kirjan tekijänä, sekä sanomalehtimiehenä Topelius oli vakiinnuttamassa Suomen isänmaankuvaa ja kansallista maisemaihannetta yhdessä opettajansa J.L.Runebergin kanssa 1800-luvun puolessa välissä ja erityisesti sen jälkipuolella. Jumalanrakkaus, isänmaan ja kodin kunnioitus ovat Topeliuksen sanomana levinneet tuhansien koululaisten mieliin. Lojaalisuus esivaltaa, keisaria kohtaan, muodostaa kulmakiven Topeliuksen tuotannossa, myös niissä satunäytelmissä, joita hän kirjoitti koulujen esitettäväksi. Topeliuksen koko elämäntyötä leimasi kiinnostus naiskysymykseen - hän toimi mm vuosia Helsingin Naisyhdistyksen sihteerinä. Tämä kiinnostus liitti hänet luontevasti sekä suomen- että ruotsinkielisten tyttökoulujenmaailmaan.

Helsingin Suomalaisen Tyttökoulun vuosikertomuksista poimittua:

1887-88
Koulunuorisollamme oli tänä vuonna tilaisuus alkaa kevätlukukauttansa tavallista juhlallisemmalla tavalla. Tammikuun 14 päivänä e. p. p. kokoontuivat opettajat ja oppilaat tavan mukaan koulun juhlasaliin alkutoimitusta varten; vaan sen jälkeen mentiin valtioneuvos, professori Z.Topeliusta laululla tervehtimään hänen 70. syntymäpäivänsä johdosta. Tilaisuutta varten oli Z.T:n runoon "Kirsikukkaset" sovitettu sävel, jota oppilaat lauloivat ja sen lisäksi vielä pari muuta Topelius´en laulua. Ikimuistettava oli koulumme oppilaille hetki, jolloin silmästä silmään saivat nähdä sitä kirjailijaa, jota he ihan pienistä ovat oppineet rakastamaan, ja jolta niin paljon hyvää vastaanottaneet. Sittemmin vietettiin koulussa kaunis, jos kohta yksinkertainen juhla Z.Topelius´en muistoksi. Lehtori Godenhjelm esitti Topelius´en merkityksen kirjailijana yleensä ja lastenkirjailijana erittäin. Z.T:N lauluja laulettiin, pari hänen runojansa ja satujansa lausuttiin. Vielä oli koululla sen jälkeen ilo saada vastaaottaa valtioneuvos Topelius kouluun, jolloin hän, oppilaitten taaskin hänelle laulettua, lausui heille muutamia herttaisia sanoja.
Pysyväksi muistoksi Topelius´en 70:nnestä syntymäpäivästä ovat Suomalaisen tyttökoulun ja Jatko-opiston opettajat ja oppilaat pyytäneet saada maalauttaa etevän kirjailijan ja lasten ystävän kuvan koulussa säilytettäväksi, johon pyyntöön valtioneuvos hyväntahtoisesti on suostunutkin.

1892-93
Kevätlukukauden loppupuolella vietti koulunuorisomme harvinaista juhlapäivää. Kesäkuun 8:na päivänä saatiin näet matkustaa Koivuniemelle, rakkaan runoilijavanhuksen Z.Topelius´en kotiin. Siellä vietettiin Suomalaisen tyttökoulun kevätyhdistyksen juhla. Matkustettiin kahdessa joukossa. Toinen seurue kulki ensin junalla, sitten käyden, toinen laivalla. Ilma oli mitä ihaninta. Jo matkalla ilahdutti silmää keväisessä puvussaan olevat lehdot ja herttaiset, viheriät nurmet. Vaan kun perille jouduttiin oli luonnollisesti ilo korkeimmillaan. Oltiinhan kodissa, missä luonnon ihanuus, runnollisuus ja sydämmellinen hyväntahtoisuus ovat sopusointuisimmassa yhteydessä. Kukilla, Lauluilla ja tilaisuutta varten sepitetyillä runoilla tervehtivät lapset hyvää ystäväänsä. Ikimuistettava oli jokaiselle hetki, kun hyvästijätöksi saatiin kuulla professori Topelius´en sujuvalla suomen kielellä lausuvan herttaisia, vakavia sanoja, joilla hän kehoitti nuorisoa kiittämään Jumalaaa kaikesta hyvästä - sekin hyvä, minkä he hänen kauttansa ovat saaneet, on Jumalan lahja - ja kehoitti heitä isänmaanrakkauteen ja jumalanpelkoon.
Ylennetyllä mielellä, kiitollisina kaikesta siitä hyvästä, minkä sinä päivänä oli saatu, palattiin ilolla kaupunkiin takaisin osaksi käyden, osaksi junalla."

1897-98
Harvinaisia juhlapäiviä, joista niin opettajille kuin oppilaille on jäänyt unhottumattomia muistoja, on koulumme tämän lukuvuoden kuluessa saanut viettää. Tammikuun 14 p., kevätlukukauden alkajaispäivänä, sai koulumme ottaa osaa riemujuhlaan, jota yli koko maan vietettiin Z.Topeliuksen 80:nnen ikävuoden täyttämisen johdosta. Koulussamme vietetty juhla oli kaikessa vaatimattomuudessaan mieliin syvästi vaikuttava. Topeliuksen laulut ja runot, joita esitettiin, kuten tilaisuudessa pidetty esitelmä, joka teki selkoa etevän runoilijamme ja suuren opettajamme merkityksestä, virittivät mieliin parhaimpia tunteita ja harrastuksia. Kiitollisuus siitä, mitä hänen rikas henkensä on meille antanut, täytti kaikkien sydämmet. Ilo ja riemu elähytti mieliä, kun ajateltiin, että hän, tämänkin koulun ja sen oppilaitten lämminsydämminen ystävä eli vielä ja että nyt, niinkuin usein ennen lukukausien aikana, vieläkin saisimme odottaa häntä koulumme piiriin. Tämä toivo pian toteutuikin, kun valtioneuvos Topelius Tammikuun 22:na p:nä hänen syntymäpäivänsä johdosta vietettyä yleistä kansallisjuhlaa varten tuli kaupunkiin. Tapansa mukaan hän nytkin, kun koko maa ja kansa hänelle kunnioitusta kantoi, muisti pieniä ja unohdettuja. Maanantaina Tammikuun 24:na p:nä kello 1:n aikaan nähtiin hänen nousevan tyttökoulun portaita - silloin tuli hän tervehtimästä erästä yksinäistä, kivulloisuuden takia virastaan eronnutta kansakoulunopettajatarta - ja pian seisoi vanhus, sydämmen hyvyys ja rakkaus lempeissä kasvoissaan kuvastuen, lastemme piirissä koulumme eteiskäytävässä, missä tunkeillen hänen ympärillään pienet kätöset hänelle ojennettiin ja ilosta säihkyvin silmin häntä katseltiin. Todellakin harvinaiseksi juhlahetkeksi muodostui sillä kertaa runoilija-vanhuksen täällä käynti. Juhlasaliin saavuttua tervehtivät koulun ylimmät luokat rakasta vierastamme laulamalla hänen sepittämiä laulujaan. Pienten vuoroonsa laulettua, lauloi vielä koulun laulunopettaja pianon säestyksellä lämmöllä ja innolla kaksi Topeliuksen laulua ja lopuksi kohotettiin raikas kahdeksankertainen "eläköön" - yksi joka kymmenvuodelle -"setä Topeliukselle." Siinä hän istui harmaine hapsineen rauhan loiste silmissään ja hänen edessään joukko Suomen lapsia, joita hän niin lämpimästi rakasti, muutamia niistä, joiden eteen hän elämäntyönsä on tehnyt. Ei hän puhunut monta sanaa, mutta sanoittakin ymmärsi hänen mielensä. Mitä hän on ollut ja mitä hän oli meille, tunsimme kaikki syvästi. Elämänsä työ oli hänellä takanaan, nuoriso hänen ympärillään oli sitä vasta alkamassa. Tälle nuorisolle, koko Suomen nuorisolle, oli hän jättävä jalon perinnön: puhdassisältöisen kirjallisuuden, voimakkaita kehoituksia hyvään ja oikiaan, kehoituksia rakastamaan vanhempia ja kotia, isänmaata ja kansaa, ja yli kaikkien pelkäämään ja rakastamaan Jumalaa. Ja tämän koulun nuorisolle oli vielä suotu se erinomainen onni, saada välitöntä vaikutusta hänen elävästä persoonallisuudestaan; se sai kalliin perinnön sen muiston kautta, jonka Topeliuksen luonteen ominaisuudet: hänen suuri nöyryytensä ja puhdas, lämmin rakkautensa hänen käynneillään tässä koulussa meille jätti. Miten Tyttökoulun oppilaat tallentavat ja käyttävät tätä perintöä? Onko se heille henkistä korkoa tuottavaa pääomaa, joka kasvattaa heitä nöyryyteen, rakkauteen ja totiseen jumalanpelkoon? - - -
Ennen koulusta eroamistaan tahtoi vanhus vielä nähdä oppilaitamme vakavassa työssä, päivän tehtävien suorittamisessa. Koulun ensimmäisellä asteella ensin valmistavassa koulussa ja sitte tyttökoulun korkeimmalla luokalla kuunneltuaan opetusta puolen tunnin aikaa kummallakin, poistui hän ja lähti sisarkouluun Boulevardinkadun toisessa päässä, ruotsalaiseen tyttökouluun. Kysymys: Onko hän tänne enää palaava? nousi aavistuksen tapaisessa huokauksessa sydämmestä.
Vähä toista kuukautta kului - ja Z.Topeliuksen kuolinsanoma saapui, täyttäen tuhannet sydämmet kaipauksella, silmät kyyneleillä.
Maaliskuun 21 päivänä vietettiin taas Topeliuksen juhlaa yli Suomen, mutta tällä kertaa surujuhlaa. Silloin kätkettiin maan poveen sen pojista jaloin, Suomen lasten parhain opettaja. Hautajaisiin osallistui Tyttökoulu, kuten kaupungin muutkin koulut, siten, että lähinnä omaa koulua olevalla kadulla, jota ruumissaaton oli määrä kulkea, oppilaat opettajainsa kera suorissa riveissä molemmin puolin katua muodostivat kujan, jonka keskitse ruumissaatto kulki. Ylösnousemuksen suurta päivää odottaa poismennyt jalo opettajamme. Siunattu olkoon hänen muistonsa jälkeen jääneille, siunattu Suomen nuorisolle, siunattu erittäin myöskin Suomalaisen Tyttökoulun oppilaille!


Näytelmiä koulun lavalla


Takaisin